Tarinamme

Valosalon synty

Uskomus siitä, että Valosalon mamassa asuu pieni paimentyttö, on luontaisesti ohjannut elämänkäänteet niin, että ympärillemme on muodostunut nelijalkaisten farmi täynnä kaikenkarvaista paimennettavaa.  Meillä on pitäydytty kasvattamaan kuitenkin vain koiria, kaupunkikarjaa, kuten mama sanoo, vaikka asustammekin maaseudun rauhassa.

 Ensimmäisen kosketuksen oman koiran omistamiseen oli, kun viileäkatseinen sinisilmäinen siperianhusky Helios tuli nuoren maman elämään. Myöhemmin kuvaan astui harmaa, ujo whippetpoika Kalle, joka jatkoi maman kouluttamista  koiraihmiseksi. Vuosien kuluessa perheemme kasvoi sekä ihmislapsilla että uusilla koiratuttavuuksilla, jolloin myös englantilaiset kanakoirat, pointterit ja englanninsetterit ja bichon frisé astuivat kuvaan. Suloisista suloisin bichon frisé -tyttö, Cosette eli Valo tuli elämäämme 2003, jolloin emme aavistaneetkaan, että se antaisi joskus nimensä kennelillemme. Ennen tätä merkittävää tapahtumaa bichon frisé Valo synnytti kaksi pentuetta Suovaaraan kenneliin, perheemme metsästäjän omalle kennelnimelle.  Valo, Vampuusi, Vampoussen, Puushi... uskollisella, meidän kaikkien elämän valopilkulla, pienellä ja hupaisalla suurella persoonalla oli monta kutsumanimeä, joilla sitä helliteltiin, kutsuttiin tai maaniteltiin. Valo oli valovoimainen koirayksilö, jonka muisto elää sen 15 jälkeläisessä ja kennelimme nimessä. 

Salukin, tuon aivan erityisen koirarodun, tie maman sydämeen astui jo kauan ennen kuin saimme kotiimme ensimmäisen oman itämaiden ihmeen. Maman ihailema, esteettisestikin silmiä hivelevä saluki, tuli vihdoinkin osaksi perhettämme v. 2004, kun lumoava valkoinen salukityttö, Lumo syntyi Tazillahin kenneliin.  Lumo eli Tazillah Mandana Monir valloitti erityisellä pidättyvällä olemuksellaan meidät kaikki. Vuosien kuluessa ajatus omasta kennelistä alkoi orastaa mielessämme salukin vietyä sydämemme. Muutaman bichon frisé -pentueen ja kolmen salukitytön kokemuksella me, äiti (mama) ja tytär ( Vilja ), perustimme vihdoin oman kennellimme, Valosalon kennelin vuonna 2013. Olemme vuosien aikana saaneet paljon ohjeita ja opastusta useilta hienoilta salukikasvattajilta, joista jokainen ansaitsee meille antamastaan pyyteettömästä opastuksesta erityiskiitokset. Tämä rotu on meille yhteinen, arvokas tuttavuus, minkä eteen haluamme osaltamme olla työskentelemässä. 

Kasvatuksemme lähtökohdat

Lumon kuoltua traagisesti auto-onnettomuudessa ja Muslan, osoittauduttua varsin allergiseksi koiraksi, kennelimme kantanartuksi valikoitui lopulta 2012 syntynyt Eirecogteil´s Rosier Syrah eli Leija. Leija synnytti keväällä 2016 kenneliimme ensimmäisen salukipentueen isänä Tazillah Husayn Ameer eli Hector. Pentue osoittautui rodunomaiseksi ja terveeksi jättäen meille kipinän jatkaa kasvatustyötä. Haluammekin jalostaa tätä muinaista rotua uskollisena sen rotumääritelmälle, jonka mukaan saluki on liioittelematon ja kohtuullinen metsästyskoira, jonka tulee ilmentää "jaloutta ja sopusuhtaisuutta sekä nopeutta ja kestävyyttä yhdistyneenä voimaan ja aktiivisuuteen". Bichon frisén kasvatuksen jäätyä taustalle, Valosalon kennelissä elää orastava toivo saada tulevaisuudessa kasvattaa lisää näitä uljaita itämaiden ihmeitä, jos Jumala suo. 

Valosalon kennelissä haluamme kasvattaa tulevat salukimme uskollisina salukin rotumääritelmälle. Haluamme koiriemme olevan ennen kaikkea terveitä, kokonaisuudeltaan liioittelemattomia, sopusuhtaisia ja sulavaliikkeisiä kumppaneitamme, joiden kanssa on mutkatonta niin kotona kuin luonnossa liikkuessamme. Päämääränämme ei ole kasvattaa määrällisesti paljoa, vaan pyrimme jalostuksessa mahdollisimman laadukkaisiin rotunsa edustajiin. Rotumääritelmään voi perehtyä tarkemmin Suomen salukikerho ry:n sivuilla.

Teemme jalostuspäätökset valikoiden ja harkitusti, säilyttäen koiriemme hyvät ominaisuudet ja parantaen niiden heikompia puolia, kuten kasvatustyössä kuuluukin.  Suunnitellessamme pentuetta, meille on ehdottoman tärkeää selvittää tulevan pentueen vanhempien ja suvun taustat mahdollisimman tarkasti niin terveyden, ulkomuodon kuin rodunomaisen käyttäytymisen osalta. Tätä tukevat myös viralliset terveystutkimukset sydänultraus ja silmäpeilaus, sekä NCL-geenitestiNoudatamme näin myös Suomen salukikerho ry:n antamia jalostussuosituksia.